Kierrätysjoulukortit

Tämän vuoden joulukortti-idea syntyi sattumalta vanhaa kiiltokuvakansiota pyöritellessä. Jouluinen kulutus ja krääsän paljous innosti tekemään kortit kotoa löytyvistä tarvikkeista ja materiaaleista. Ostoksiksi voidaan tämän vuoden korttisatsin osalta laskea vain postimerkit!

Leikkasin eläimet irti taustoistaan, pilkoin postipakettien pahveja taustoiksi ja värjäsin vanhaa pyyhepalasta tummanpunaiseksi musteella ja tussilla.

Värjäsin pahveja Winsor & Newtonin kultaisella musteella. Käytin täyttösivellintä, jonka säiliöön voi laittaa vettä ja laimentaa mustejälkeä vain pienellä pensselin puristuksella. Olen totaalisen ihastunut tuohon siveltimeen, enkä oikeastaan käytä enää muuta musteiden ja akvarellien kanssa.

Laatikosta löytyi huovutettua nyöriä, josta sain pilkottua pieniä palasia tonttulakkeihin. Puhekuplia väkersin pahvin ylijäämäpaloista repimilleni paperinpalasille. Kirjainleimat ovat alkujaan Lidlin osoitetietoleimasetistä, mutta ylijääneitä kirjaimia voi käyttää kätevästi myös kirjainten säilytyspohjan kanssa.

Ja kaiken tämän väkertelyn lopputulos:

Uutta ja vanhaa

Tänään saapui postin mukana Paperikierteestä tilattuja ihanuuksia. Läjäpäin uusia kirjaintarroja ja paperilehtiö Basic Graylta.

Normaaleista askartelutavarahamstrauksista poiketen innostuin myös sivustolta löytyneistä yltiösöpöistä koristeteipeistä!

En tosin tiedä onko minulla noille sen kummempaa käyttöä kuin kirjekuorien sulkeminen, mutta onhan se hyvä omistaa kaiken varalta. Jos vaikka joskus iskee pakottava tarve askarrella jotakin mikä vaatii söpöjä junia tai örvelöpäitä! Maatuskoille löytyy tietenkin käyttöä, ja raidallinen teippi soveltunee askarteluihin mainiosti läpinäkyvyytensä vuoksi.

Väkertelyrintamalla on ollut aika hiljaista ja yksitoikkoista viimeaikoina. Olen lähinnä decoillut. Otin tehokäyttöön melkein vuosi sitten Eurokankaasta löytämäni mummopitsin, ja tein sen kanssa kolme erilaista dekoilua. Kahteen ujuttautui huomaamatta sama laulunpätkäkin. On kai soinut liikaa päässä.

Paperihommia

Olen miettinyt koruilleni jonkinlaista yhtenäistä merkintätapaa. Aiemmin olen leimannut taustapahveihin kuvia ja nimeäni, mutta ulkoasu on vaihdellut joka tekokerralla

Vihdoin sain photaroitua simppelin tagin, josta käy ilmi kaikki oleellinen. Alareunassa on handmade-teksti ja yläreunassa sähköpostiosoitteeni. Harmaan viivakoodikohdan päälle kirjoitin lopuksi käsin nimmarini.

Tagien rei'ityksessä auttoi Fiskarssin pihtimallinen reikälävistin. Aivan mahtava vehje! Tekee juuri sopivan pieniä reikiä paperiaskartelun lisäksi myös kutistemuovikoruihin.

Reilu puolet läjästä meni samantien kiinni myyntiä odottaviin koruihin. Nyt kun tagi on aina sama, niin ilme pysyy yhtenäisenä vaikka taustan väriä vähän vaihtelisikin. Seuraavaksi voisin kokeilla jotain harmaanvihertävää kartonkia.


Paperiaskarteluun liittyen olen innostunut viimein myös paperikukista, joita moni skräppääjä ja askartelija on käyttänyt jo ikuisuuksia. Sain muutamia taannoin materiaalivaihdossa, ja totesin niiden sopivan hirmu monenlaisiin askarteluihin. Viikonloppuna käväisin Sinellissä etsimässä joitain rusehtavia tai harmahtavia (eli mahdollisimman monikäyttöisen sävyisiä) terälehtiä, mutta tulikin bongattua jotain vielä parempaa.

Pussilliset isoja ja pieniä terälehtiä "just add colour" -tyylillä. Valmiita värisekoituksia on nähty jo kaikkialla, joten tämä on varmasti todella tervetullut uutuus. Kokeilin jo yksien terälehtien värjäämistä musteella, ja kivalta näyttää, vai mitä? Kiinnitin terälehdet toisiinsa purppuralla haaraniitillä. Vielä kun ehtisi jossain välissä askartelemaan enemmänkin, niin tätäkin kukkaa voisi jossain hyödyntää.

Juupas eipäs

Olen ollut kuluneen viikon aika tehokkaasti kiinni kouluhommissa, mutta nyt sunnuntain kunniaksi ajattelin askarrella edes jotain pientä.

Sain joskus pussillisen muovisia kirjainhelmiä Shoppailumaniaa-Petralta, ja nyt tutkin kirjaimia tarkemmin läpi saisiko niistä jotain kivoja sanoja aikaan. Pihdit ja koruntekotarvikkeet esille ja näpertämään! (Huomatkaa jo paljon nähnyt askartelupöytäni piirustusalusta, joka oli alkujaan oranssi).

Sain kasailtua muutamia kolmikirjaimisia sanoja, joista sitten yhdistelin korvispareja. Helmet on pujotettu korupiikkiin, joka on kiinnitetty hopeiseen avokoukkuun. Helppoa ja kivaa!

 

(Saa ostaa, vitosen pari.)

Edit: Tällaisia olisi vielä tulossa myyntiin!

Viimeaikojen ostoksia

Tällä viikolla on tullut katsastettua Suomalaisen kirjakaupan alelaarit, sekä Sinellin koruviikonlopun tarjoukset. Kummastakaan ei kovin järisyttäviä tarjouksia löytynyt, mutta tarttuipahan mukaan tarpeellisten korutarvikkeiden lisäksi myös joitain heräteostoksia. 

Suomalaisesta nappasin kokeiltavaksi tuollaisia 3d-koristelumaalituubeja sekä valmiin koruhelmipakkauksen. Siinä näytti olevan muutamia ihan hienojakin lasihelmiä, joten valmiin pakkauksen kolmen euron tarjoushinta ei juurikaan kirpaissut. Yleensä kartan tuollaisia valmispakkauksia, koska niihin tungetaan aina kaikkea rumaa täytettä. Siksi Sinellin irtohelmimyynti on aivan ihana!

Sinellistä mukaan lähti eripaksuisia hopealankoja ja nahkanauhaa erästä tilauskorua varten, sekä muutamia tarrakirjainarkkeja, nappeja ja leimasinsetti askarteluun. Vihdoin raaskin myös ostaa kauan harkitsemani säiliösiveltimen, jota moni on kovasti kehunut. Ahkerana leimakortin leimaajana sain kaupanpäällisiksi mustan Zigin piirustuskynän. Eiköhän näillä pärjätä taas hetki.

Oili-ketju

Virheistä ja kokeiluista oppii, ja sen jälkeen työskentely sujuukin aina paremmin. Eilen tartuin ketjunpätkään ja rupesin jatkamaan sen tekoa. Liian pienet välirenkaat tuntuivat hidastavan työtä valtavasti, joten vaihdoin renkaat milliä isompiin ja tekeminen helpottui heti. Sain ketjun valmiiksi, ja olen äärimmäisen ylpeä tästä ensimmäisestä kokonaan itse väkerretystä korusta!

En vielä tiedä tämän korun loppusijoituspaikkaa. En oikein itse osaa tällaisia rannekoruja käyttää, joten voi olla, että tämä menee lahjaksi tai ajautuu arkistojen aarteeksi. Hinku ketjujen tekoon kuitenkin kasvoi tämän kokeilun myötä, joten ehkä saan jossain vaiheessa tehtyä vastaavia koruja myyntiinkin.

Ketjukokeilua

Katselin netistä helpohkoja ketjuohjeita, sillä en ole koskaan tehnyt ketjuja itse. Löysin oiliketjun ohjeen, jota en kuitenkaan veivin ynnämuiden tarpeiden puuttumisen vuoksi voinut tehdä kovin oikeaoppisilla tavoilla tai mitoilla. Hinku ketjukokeiluun oli kuitenkin kova, joten mitäpä muutakaan tällainen askartelijaväkertelijä tekee kuin soveltaa ohjetta!

Pyörittelin hopealankaa (hopeoitua kuparilankaa) pyöröpihtien avulla vieterille, josta saksin sivuleikkureilla renkaita. Kieritys toimi tälläkin tavoin, tosin pihtien koko määritti aika pitkälti minkä kokoista ketjua aloin tehdä.

Ketjun kasaaminen alkoi renkaiden kiinnittelyllä kolmen ryppäisiin. Rengasryppäät kiinnitin toisiinsa pienemmillä välirenkailla. Käytin valmisrenkaita, joiden koko oli ehkä hieman liian pieni, sillä rengas ylsi juuri ja juuri kiinni.

Pikkuhiljaa ketjua alkoi kuitenkin syntyä, ja ehkäpä vielä jonain päivänä tästä tulee rannekoru. Hidasta ja työlästä oli ainakin näin ohjeita soveltaen ja epämääräisillä renkaankooilla tehden, mutta toisaalta innostus erilaisiin ketjuihin kasvoi tätä näpertäessä. Onneksi tuossa on vielä työsarkaa reilusti jäljellä, niin en ihan pian ryntää jonkun vaikeamman ohjeen kimppuun.

Syntymäpäivälahja siskolle

Siskoni täytti jokunen aika sitten vuosia, ja päätin tehdä hänelle lahjaksi korun. Korut ovat nykyään minulle aika luonteva lahjomiskeino, koska niitä tulee tehtyä aika paljon ja mielellään, ja omatekoinen lahja on aina ostettua persoonallisempi.

Lähdin väkertämään korua sentin mittaisesta valssatusta teräsputkipalasta, joita olin sahannut koululla eräänä tylsänä iltapäivänä mielessäni jonkinmoiset koruprojektit.

Pääsin testaamaan tämän projektin myötä uutta pienoisporaani. Suurin osa laitteen mukana tulleista vaihtopäistä on vieläkin minulle ominaisuuksiltaan hämärän peitossa, mutta ainakin löysin muutamia hiontapäitä jotka toimivat teräksen kanssa hyvin. Laite toimi moitteettomasti, ja vaihtopäätkin kestivät yllättävän kauan, vaikka kyseessä oli parinkympin halpislaite.

Muutaman tunnin pikkutarkan hinkuttamisen jälkeen minulla oli siistiksi pyöristetty ja hiottu kappale, johon aloin sommitella sopivaa lasihelmeä. Kokeilin useita erilaisia, mutta oranssi käsinhiottu helmi näytti parhaimmalta. Helmen kiinnityksen jälkeen pujotin korun hopeiseen palloketjuun ja pakkasin kortin mukaan lähtemään siskolleni.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja taidan tehdä näitä lisääkin myyntiin tai lahjoiksi erilaisilla helmillä. Kotikonstein tämän korun tekeminen on kuitenkin aika hidasta ja työlästä, joten miksikään muutaman euron koruksi tästä ei ole. Onneksi silti jaksoin nähdä kaiken vaivan hiomishinkutusten kanssa, sillä siskoni oli äärettömän ihastunut postissa saapuneeseen yllätykseen.

Tervetuloa blogiin!

Päiväni täyttyvät kaikenlaisesta näpertelystä ja värkkäilystä. Ajattelin, että niitä olisi mukava dokumentoida johonkin kaikkien nähtäville. Siitä ajatuksesta syntyi tämä blogi.

Ammattitasoista designia en voi valitettavasti luvata, mutta parempi tehdä edes jotain randomia, kuin olla tekemättä mitään. Ehkä tästä vielä kehityn.

Kommentteja otan mielelläni vastaan. Toivottavasti viihdytte blogini parissa.