Ketjukokeilua

Katselin netistä helpohkoja ketjuohjeita, sillä en ole koskaan tehnyt ketjuja itse. Löysin oiliketjun ohjeen, jota en kuitenkaan veivin ynnämuiden tarpeiden puuttumisen vuoksi voinut tehdä kovin oikeaoppisilla tavoilla tai mitoilla. Hinku ketjukokeiluun oli kuitenkin kova, joten mitäpä muutakaan tällainen askartelijaväkertelijä tekee kuin soveltaa ohjetta!

Pyörittelin hopealankaa (hopeoitua kuparilankaa) pyöröpihtien avulla vieterille, josta saksin sivuleikkureilla renkaita. Kieritys toimi tälläkin tavoin, tosin pihtien koko määritti aika pitkälti minkä kokoista ketjua aloin tehdä.

Ketjun kasaaminen alkoi renkaiden kiinnittelyllä kolmen ryppäisiin. Rengasryppäät kiinnitin toisiinsa pienemmillä välirenkailla. Käytin valmisrenkaita, joiden koko oli ehkä hieman liian pieni, sillä rengas ylsi juuri ja juuri kiinni.

Pikkuhiljaa ketjua alkoi kuitenkin syntyä, ja ehkäpä vielä jonain päivänä tästä tulee rannekoru. Hidasta ja työlästä oli ainakin näin ohjeita soveltaen ja epämääräisillä renkaankooilla tehden, mutta toisaalta innostus erilaisiin ketjuihin kasvoi tätä näpertäessä. Onneksi tuossa on vielä työsarkaa reilusti jäljellä, niin en ihan pian ryntää jonkun vaikeamman ohjeen kimppuun.

Syntymäpäivälahja siskolle

Siskoni täytti jokunen aika sitten vuosia, ja päätin tehdä hänelle lahjaksi korun. Korut ovat nykyään minulle aika luonteva lahjomiskeino, koska niitä tulee tehtyä aika paljon ja mielellään, ja omatekoinen lahja on aina ostettua persoonallisempi.

Lähdin väkertämään korua sentin mittaisesta valssatusta teräsputkipalasta, joita olin sahannut koululla eräänä tylsänä iltapäivänä mielessäni jonkinmoiset koruprojektit.

Pääsin testaamaan tämän projektin myötä uutta pienoisporaani. Suurin osa laitteen mukana tulleista vaihtopäistä on vieläkin minulle ominaisuuksiltaan hämärän peitossa, mutta ainakin löysin muutamia hiontapäitä jotka toimivat teräksen kanssa hyvin. Laite toimi moitteettomasti, ja vaihtopäätkin kestivät yllättävän kauan, vaikka kyseessä oli parinkympin halpislaite.

Muutaman tunnin pikkutarkan hinkuttamisen jälkeen minulla oli siistiksi pyöristetty ja hiottu kappale, johon aloin sommitella sopivaa lasihelmeä. Kokeilin useita erilaisia, mutta oranssi käsinhiottu helmi näytti parhaimmalta. Helmen kiinnityksen jälkeen pujotin korun hopeiseen palloketjuun ja pakkasin kortin mukaan lähtemään siskolleni.

Olen tyytyväinen lopputulokseen, ja taidan tehdä näitä lisääkin myyntiin tai lahjoiksi erilaisilla helmillä. Kotikonstein tämän korun tekeminen on kuitenkin aika hidasta ja työlästä, joten miksikään muutaman euron koruksi tästä ei ole. Onneksi silti jaksoin nähdä kaiken vaivan hiomishinkutusten kanssa, sillä siskoni oli äärettömän ihastunut postissa saapuneeseen yllätykseen.

Tervetuloa blogiin!

Päiväni täyttyvät kaikenlaisesta näpertelystä ja värkkäilystä. Ajattelin, että niitä olisi mukava dokumentoida johonkin kaikkien nähtäville. Siitä ajatuksesta syntyi tämä blogi.

Ammattitasoista designia en voi valitettavasti luvata, mutta parempi tehdä edes jotain randomia, kuin olla tekemättä mitään. Ehkä tästä vielä kehityn.

Kommentteja otan mielelläni vastaan. Toivottavasti viihdytte blogini parissa.